Aloitan katsauksen aiheeseen Suomen yleisestä kentästä.

Suomessa on hyvin vahva kansalaisyhteiskunta vallalla. Tämä tarkoittaa ihmisten osallistumista erilaisiin yhdistyksiin, kautta koko Suomen. toiminta on vapaaehtoisesti järjestäytynyttä, julkisen toiminnan ulkopuolella olevaa toimintaa. Usein puhutaan kolmannen sektorin toiminnasta. Sen tunnusmerkkejä on julkisen ja yksityisen väliin jäävä ”tila”, jossa voittoa tavoittelemattomilla ryhmillä ja yhteisöillä on yhteiskunnallinen asema. Jos toiminta tuottaisikin voittoa, voitto sijoitetaan takaisin toimintaan täysimääräisenä.

Kolmannen sektorin osuus bruttokansantuotteesta ja ajankäytöstä on niinkin korkea kuin 3- 7 %, laskentatavasta riippuen. Se kuvaa osaltaan sitä, miten tärkeää kolmannen sektorin työ on myös Suomessa. Kansalaisjärjestötoiminta muodostaa tukevan perustan demokratialle; Suomessa on

127 0000 rekisteröitynyttä kansalaisjärjestöä tai yhdistystä, ja jokainen suomalainen kuuluu keskimäärin useampaan yhdistykseen.

Ja mitä tämä sitten tarkoittaa? Jokaista asiaa ajamaan voidaan perustaa yhdistys, jolle määritellään säännöt ja vastuuhenkilöt. Siihen voi liittyä ihminen, joka on kiinnostunut tuosta asiasta. Yhdistykset kokoavat ihmisiä, joilla on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia, kiinnostuksen kohteita tai tavoitteita. Suomen laki suojaa oikeutta liittyä yhdistykseen ja toimia sitä kautta, kuten myös aivan itsenäisenäkin ihmisenä. Yhdistyksen kautta ihminen saa enemmän ”ääntä”. Laissa on säännöt sille, miten yhdistys pitää rekisteröidä ja toimia, miten tilinpito hoidetaan ja vastuuhenkilöt valitaan ja heidän vastuunsa.

Yhdistykset voivat verkottua, jolloin esimerkiksi eri paikkakuntien saman alan yhdistykset saavat enemmän voimaa vaikuttaa. Yhdistykset tuottavat merkittävän määrän tietoa, ja niinpä niistä, ja nimenomaan yhteen liittyneiden yhdistyksen puolesta, saadaan asiantuntijakantoja myös politiikan päätöksentekoon ja eri hankkeiden kehittämiseen, kuten myös uusien lakien säätämiseen. Mitä suurempi yhdistys on, tai yhdistysten liittouma, sen vaikutusvaltaisempi se on.

Tätä varten siis Suomessa kansalaisuusaktiivisuus on tärkeää – se on suora väylä saada yksittäisen kansalaisen mielipide osaksi demokratiaa

.

Historiallisesti katsottuna; Suomen Kustannusyhdistys on perustettu 1858, Suomen vanhin ammattiyhdistys on 1869 perustettu Helsingin Kirjatyöntekijöiden Yhdistys, Rauhanliitto jo ensin 1907–13, siis ennen itsenäistymistä, ja uudessa muodossaan 1920. Suomen Kuurojen Urheiluliitto on vanhin lajissaan, 1920 perustettu, Suomen Työväen Musiikkiliitto saman ikäinen. Ja tosiaan, tähän päivään mennessä 127 000 toimivaa yhdistystä tämän kokoisessa maassa, jokainen voi kuvitella, miten tärkeä toimintamuoto tämä on Suomessa.

Suomessa toimii tälläkin hetkellä monta etnistä yhdistystä ja kansalaisjärjestöä. Mm. työministeriö, nykyinen työ- ja elinkeinoministeriö, julkaisi jo 1997 oppaan maahanmuuttajille yhdistyksen perustamiseksi. Kävi ilmi, että yhdistyksen perustaminen oli todella vaikeaa kielivaikeuksien takia. Moni ei ymmärtänyt rekisteröitymistä, ja yhdistyksillä oli myös sisäistä vääntöä; motivaatio, tavoitteet ja toimintamuodot, sekä erilaiset näkemykset ja kulttuurierot aiheuttivat alussa riitoja. Mutta kuten oppaassa kirjoittanut afrikkalainen aktiivi kertoo, kaikesta on selvitty; keskustelua tavoitteista on kirjattu, ja joskus yhdistyksiä jopa lopetettu, ja aloitettu kokemuksista oppineena uusia.

Ihmiset innostuivat suuresti aluksi, ja sitten jättäytyivät pois, kun innostus ei jatkunut. Samanlaista on ollut monen suomalaisen yhdistyksen alkutaipaleella. Yhdistyksessä monien maahanmuuttajien oppiminen alkoi mieltämällä tärkeitä asioita. Motivaatiota pitää pitää yllä, kysymällä suoraan jäseniltä heidän ajatuksiaan, ja toteuttaa sitä, mitä enemmistö pitää tärkeänä. Ketään ei voi pitää alamaisena, sillä vapaaehtoistyössä ihmiset ovat halukkaita suuriin työmääriin, jos tuntevat asian tärkeäksi. Tiedon kulku ja keskustelun avoimuus ovat tärkeitä asioita.

Ja miten sovittaa kaikki tämä sitten esim. tiettyyn afrikkalaiseen kulttuuriin. Afrikka on suuri erilaisten kulttuurien ja ihmisryhmien sulatto, eivätkä kaikki toimi samoin. Varmasti suuria haasteita tuli myös tästä.  On varmasti ollut äärimmäisen haasteellista saada yhdistys toimimaan tällaisista lähtökohdista. Silti, tavoite on ollut hyvin tärkeä, sillä maahanmuuttajien ääni kuuluu samalla tavalla yhdistysten kautta kuin suomalaistenkin.  African Civil Society in Finland ry. on perustettu 2005, ja toimii afrikkalaisten äänien kokoojana, ”sateenvarjokäsitteenä” suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa.

Integraation näkökulmasta, juuri toiminnan oppiminen ja sen ylläpito kouluttaa jäseniä myös suomalaiseen yhteiskuntaan. African Civil Society Finland ry. rohkaisee myös afrikkalaisia naisia toimintaan – ja se kouluttaa Suomessa tärkeää sukupuolten tasa-arvoa. Myös monille maailman ihmisille erilainen aikakäsitys tarkentuu suomalaisen aikakäsityksen suuntaan, kun yhdistys itse toimii. Yhdistyksen työnjako ja toimintatapa puolestaan kouluttaa työkulttuuriakin. Lasten mukaan ottaminen toimintaan on myös asia, joka ei ole samanlaista joka puolella maailmaa – se mahdollistaa myös naisten tulon mukaan. Koska yhdistys itsessään harjoittaa ”toista kunnioittavaa politiikkaa” yhdistämällä koko laajan mantereen erilaiset ihmisryhmät uskonnosta ja syntyperästä riippumatta saman katon alle, se kouluttaa oman toimintansa kautta myös sovittelevaa yhteiseloa rinta rinnan suomalaisten kanssa. Sen ideologia sopii maahan, jossa on uskonnonvapaus. Se haluaa kaventaa kommunikaatiokuilua kulttuurien välillä, korostaen sosioekonomista puolta, tietoisuutta Afrikan todellisesta tilasta. Suomessa ei keskimäärin kovinkaan hyvin tunneta sitä maanosaa, tieto on tarpeen.

Tästä tullaan toiseen merkittävään asiaan, jota maahanmuuttajayhdistykset edesauttavat. Monien näkemysten ja tutkimusten mukaan integraatio ei voi onnistua, jollei maahanmuuttaja omista vahvaa kulttuurista identiteettiä; vain vahvat identiteetit voivat kohdata. Etnisten yhdistysten keskeinen tehtävä on levittää tietoa siitä maasta tai kulttuurista, josta sen jäsenet tulevat. Se voi promotoida monella tavalla asiaa, ja kuten nyt African Civil Society Finland ry.  Se kertoo asiastaan kouluissa, yrityksissä, mediassa, erilaisissa yhteisöissä ja yhdistyksissä, toimittaa kirjastoihin materiaalia. Se avaa kehitystyön tosielämää, toimii aktiivisesti kehitystyössä, ja valottaa toimintaa Afrikassa, ja luo sellaista lähtökohtaa, että Afrikallakin on jotain tarjottavaa Suomelle, siis tasavertaisempaa monikulttuurista kohtaamista. Se korostaa kaikkien osapuolten hyötymistä monenlaisissa projekteissaan.

Sellainen kohottaa Suomessa asuvien afrikkalaisten itsetuntoa ja luo identiteettiä, ja mitä enemmän Suomessa tiedetään Afrikasta, sen paremmin rinnakkainelo sujuu. Integraatio ei koskaan voi tarkoittaa vain yhden osapuolen, siis maahanmuuttajan sopeutumista uuteen maahan, vaan yhteys suomalaisiin pitää löytyä myös. Sitä helpottavat ihan kiintopisteet, joista kommunikaatio aloitetaan, ja suomalaisten asenteiden muuttuminen suopeammaksi todellisen tiedon löytyessä.  Moni suomalainen on käynyt jossain osassa Afrikkaa turistina, toiset jopa asuneetkin siellä, sellaiset ihmiset ovat luonnollisesti ensimmäisiä, jotka kiinnostuvat.

Ruohonjuuritason vaikuttaminen suoraan maan politiikkaan tapahtuu hyvin monenlaisin tavoin eri puolilla maailmaa. Suomen sanotaan olevan yhdistysten luvattu maa. On siis hyvin luontevaa, että maahanmuuttajatkin perustavat yhdistyksiä, ja vaikuttavat sitä kautta moniin osiin yhteiskuntaa.

Yhdistysten keskeinen tavoite on harjoittaa toisista kulttuureista tulleita jäseniään suomalaiseen avoimeen keskusteluun, yhteiskunnan tapaan toimia ja demokratiaan itseensäkin. Samalla ne ylläpitävät jäsentensä identiteettiä, kuulumista joihinkin juuriin ja toimittavat tietoa ja asiantuntemusta esim. kehitystyöhön. Suomessa integrointi toimii osin maahanmuuttajayhdistysten kautta, monissa kunnissa on esim. liikuntaprojekteja, joissa maahanmuuttajayhdistykset toimivat myös. Samoin kulttuurin alalla on samanlaista toimintaa. Tutkijaryhmä kirjoittaa teoksessaan Ovet auki! Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika- ja kansalaistoimintaan osallistuminen

nuorten vapaa-ajan monikulttuurinen näkökulma, ja osallistumisesteisiin perehtyminen, on yksi tärkeitä integroitumiskohtia. Tällainenkin voi olla yhdistyksen toimenkuva. Tietenkään en voi mainita tämän ajan puitteissa kaikkia mahdollisia tapoja, jolla integraatiot ja vastavuoroista kommunikaatiota parannetaan, mutta jokainen voi mielessään löytää niitä.

Samalla maahanmuuttajayhdistykset voivat osallistua aktiivisesti sellaiseen keskusteluun, jossa pohditaan Suomen maahanmuuttajapolitiikkaa, esim. esittämällä ajatuksia kotouttamisen kehittämisen tarpeista. Maahanmuuttajayhdistyksetkin ovat aivan vähän aikaa sitten yhdistäneet voimiaan, luomalla yhteistyötä laajemmin, ja se voimistaakin maahanmuuttajien ääntä Suomessa.

African Civil Society Finland ry sijoittuu erittäin luonnollisena toimijana suomalaiseen monimuotoiseen yhdistyskenttään, ja sillä on tärkeä kaksijakoinen tehtävä, sekä integroiden että afrikkalaisten juuria ylläpitäen, ja tietoisuutta tuosta suuresta mantereesta luoden.